Siem Reap- Phnom Penh 28.3..012

Eilinen päivä tarjosi käsittämättömän, uskomasttoman ja vertaansa vailla olevan elämyksen. Angkorin temppelit on takuulla yksi maailman suuria nähtävyyksiä.. ellei jopa suurin.. mittakaava on valtava, käsittämätön.. Ihminen mykistyy moisen edessä.. Kuinka on voitu sen ajan tekniikalla saada rakennettua moisia luomuksia.. kuinka tämä kaikki on hautautunut viidakkoon.. pikkuhiljaa luonto on vallannut alueen, se on vaipunut unohduksiin sadoiksi vuosiksi, kunnes sitten 1800 luvun puolivälissä se taas löytyi..  Kunhan tässä sen verran virkutaan pannaan kuvasaalista jakoon..
aamu olikin sitten syvältä sieltä ittestään.. Riitta ei löytäny aamulla kameraansa ei  sitten mistään.. siitähän hulabaloo tuli.. meinas kortit karata käsistä yhdeltä jos toiselta.. oltiinkin sitten varmoja, että niin se sitten katosi.. onneksi suurin osa kuvista oli sentään pikkuläppärissä tallennettuna.. Vaan ne Angkorin kuvat .. Saakelin saakeli..  No onneksi sentään kamera löyty sitten Phnom penhissä kun guesthousella tyhjättiin tavaroita esille.. oli jossain repun pohjan pikku taskussa joka jäi hädissään tsekkaamatta..
Bussifirman noutovankkuri haki meidät aamulla bussiasemalle... siinä sitä taas tungettiin tavaroita autoon ja paikkaa etsimään.. Nyt oli harmi kyllä sijoitus aivan edessä.. hankala paikka jossa sai istua lähes polvet hampaissa.. ähistiin ja puhistiin, mutta kyllä se reippat 6 tuntia kestettiin..
Pohjois-eurooppalaiseen säntilliseen liikennekulttuuriin tottuneelle on melkoinen jä'rkytys kun hyppää aasialaisen kuljettajan ohjastamaan bussiin.. kundit ajaa suurin piirtein samalla tyylillä kuin olisivat skootterilla liikkeellä. Kurviin tullessa annetaan hanaa... rekkaa ohitettaessa painetaan törrää reippaasti ja eikun vastaantulevien kaistalle.. Huolimatta siitä, että lähietäisyydellä vastaan rynnii tusina skootteria, tuk tuk ja samanmoinen bussi.. käsittämätöntä, miten saavat taiteiltua kolaroimatta.. tosin silloin tällöin tien laidassa näkyy näitä kuorma-autojen ja bussien raatoja, joten aina ei ole arviokyky ja harkinta loppuun saakka riittänyt..
Puolivälissä topattiin parinkymmenen minsan tauolle.. toripaikalla oli täysi hyörinä, muutama kerjä'läinen ja kauppiaat.. Täällä olisi ollut tarjolla rapeaksi paahdettuja torakoita sun muita öttiäisiä.. Tälläkertaa jäi kokeilematta.. en epäile, etteikö niitä voisi syödä, mutta nyt ei syrjä pitänyt.. köpöteltiin vain suosiolla lähikuppilaan kaffelle..
Phnom Penh osottautu tosiaankin suurkaupungiksi.. Valtavat liikennemäärät, hillittömästi ajoneuvoja ja ihmisiä.. Heti kun bussi pysähtyi terminaalille oli TukTuk kuskeja kuin herhiläisiä kimpussa.. Jotenkin siitä saatiin selvyys aikaan ja kuskin kyydissä majapaikkaa etsimään.. Omatoimireissaamisen parhaita puolia on, että koskaan ei voi tietää, millainen luukku on seuraavaksi odottamassa.. kukaan ei ole buukannut valmiiksi, majapaikka ei edusta matkatoimistojen standardi pintakiiltoa.. mutta paikkoja on.. hintatasolla halpa tai melkein halpa.. Nyt ollaan Ei niin mahdottoman laadukkaassa, mutta ystävällisessa guest housessa (Golden Home GH, 142A3, Street 172, Phnom Penh). Ilmastointi pelaa, nettiyhteys toimii, kokkikin osaa asiansa.. . Toinenkin mielenkiintoinen paikka löytyi Phnom Penhin luultavimmin ainoa SUOMALAINEN GUESTHOUSE :)  OSOITE ON STREET 172. 142 A 1  Puhelin +855 99 619 441 . fincamb@gmail.com . Harmi kun ehdimme tuohon toiseen kirjautua ekaksi.. mutta mukavan juttutuokion vietimme Timon kaa.. On pyörittänyt jo muutaman vuoden ajan majapaikkaa.  Tiedoksi ottakaa yhteyttä kun matka käy PP:n  Varsinkin pitkällä reissulla tekee hyvää kun saa jutella aidon suomalaisen kaa... Tarjolla on sitten ehtaa kotimaa safkaa.. Vaihteluksi aasian herkuille..Oven paalla on Siniristi valkopohjalla ja lukee Suomi Bar
Huomenna sitten Killing Fields ja Tuol Sleng joka tunnetaan myös nimellä S-21. Puna Khmeerien hirmutekojen näyttämöt jotka voi vetää mielen matalaksi.. Hulluuden ja raakuuden näyttämöt..  Näistä sitten myöhemmin lisää..